Nonnih, sorruinhan sitten minäkin ja tilasin kerän hahtuvaa - tai no tämä tapahtui jo tuossa tammi-helmikuun taitteessa. Tähän päivään asti tuo paketti on ollut avaamatta vaikka mies onkin siitä muutamaan kertaan kysäissyt että mitä se pitää sisällään. Tänään sitten avasin sen paketin ja vedin elämäni ensimmäisen (mutta ei viimeisen) hahtuvakiekon näkyviin. Ensivaikutelma hieman yllättynyt. Olin odottanut kait ohuempaa lankaa kuin mitä paketista ulos tuli. Ihmettelin kommentteja siitä miten ainakin aloittelijan pitäisi neuloa lanka kaksinkertaisena. Hain isommat puikot ja loin pari silmukkaa. Neuloin muutaman kerroksen, katselin neulepintaa, koitin purkaa tekemäni ja sain langan poikki. Aloin viimein ymmärtämään miksi sitten suositellaan sitä kaksinkertaisena neulomista, ehkei sitä saa niin helposti poikki.

Nyt puikoilla on kissapipon korvaläpät. Tarkoituksena on kälyn esikoiselle tehdä ensi talveksi kissapipo, mutta hommaa vaikeuttaa hieman se, etten ihan tarkkaan tiedä, minkä kokoinen on about 2v vanhan pää. Onneksi on sitten se vara, että jos piposta tulee liian pieni esikoiselle niin toinen lapsi syntyy kesällä, eli on sellaiset 6kk vanha talvena. Että jos on ihan kauhean pieni niin sitten on toinen jolle se on (oletettavasti) liian iso. Mutta minkäs voi - omia lapsia kun ei ole ja ei kait tule ainakaan ihan heti(siis vauvakuume on aivan kauhea meillä molemmilla, mutta toteutuksessa on ongelmia ollut viimeiset 4v - ei siitä sen enempää tähän päiväkirjaan). Niinpä minä höpsö vanha täti sitten teen vain kälyn lapsille neuleita, vähän inspiraation vaihdellessa. Eli nyt keväällä hahtuvapipoa ensi talveksi ja viime jouluna sai kälyn tyttö lahjaksi sitten Novitan Samoksesta tehdyn neuletakin, jota voi pitää vaikka kesällä. Onneksi ei ole tullut kälylle luvattua että neulon lapsille jotain, ei ole paineita jos neuleet ei onnistukkaan. Kukaan ei osaa odottaa mitään, paitsi ehkä minä - ja minähän laitan itselleni ne kovimmat odotukset ja vaatimukset aina.



Eli hahtuva on Pirtin Kehräämön kautta tilattua tuollaista oranssi-keltaista hahtuvaa, kuvaan hyppäsi mukaan sitten yksi kukkasistakin joita olen tässä virkannut. Edellisestä kerrasta virkkuukoukun kanssa onkin vierähtänyt aika pitkä tovi, joten on ollut kivaa virkata välillä. Se mitä tuosta virkkuusta sitten tulee "isona" on vielä mysteeri ainakin minulle. Ehkä ne kertovat sen työn edistyessä?